Aivan viime viikkoihin asti meillä oli tarkoitus purkaa rakennus omin voimin ja käsipelillä. Puntaroimme kuitenkin aikataulutusta ja työmäärää, sekä mahdollisia kustannuksia. Päätimme kuitenkin kysyä tarjouksen paikalliselta purkufirmalta. Vertasimme tarjousta viimesyksyiseen saunarakennuksen purkuun ja totesimme, että tulee jopa edullisemmaksi ottaa purkaminen urakkana. Kolmas vaihtoehto olisi tietenkin ollut se, että olisimme yrittäneet tarjota rakennusta yksityisen henkilön purettavaksi. Tähän vaihtoehtoon liittyi kuitenkin mielestämme niin paljon riskejä kuten aikataulun viivästyminen, jätteiden jääminen omalle nurkille jne. Tätä ei siis harkittu todellisena vaihtoehtona.
Purkutyöt alkoivat hieman myöhässä ennalta ajatellusta aikataulusta. Purkutöiden alkua viivästytti ullakolta löytynyt savukranaatti, joka viivästytti kahdella viikolla töiden aloittamista. Poliisit kävivät ensin toteamassa kranaatin puolustusvoimien tuotteeksi ja ilmoittivat siitä PV:n edustajille, jotka kävivät noutamassa kranaatin noin kaksi viikkoa löytymisen jälkeen.
Purkutyö käynnistyi torstaina 27.3. Purkutyön suoritti Suomen Tehopurku Oy. Pari päivää aiemmin urakoitsija oli tuonut koneen pihallemme. Ajattelin etukäteen ettei työssä mene päivää kauemmin, mutta kahden päivän jälkeen talo oli purettu vasta välipohjan tasalle. Yllättävän hidasta hommaa, sillä materiaalien lajittelu tapahtuu jo tässä piha-alueella.
Näinpä se talovanhus tuli elinkaarensa päähän ja saa väistyä uuden rakennuksen tieltä. Purkutyöhön meni aikaa kaikkiaan noin viikon verran. Isompia yllätyksiä ei tullut, muuta kuin nettikaapeli meni poikki. Kaapeli oli muutaman metrin matkalta jäänyt vielä kaivamatta maahan ja isolla koneella liian läheltä kun rouhii, niin senhän arvaa miten siinä käy. Tämä tietenkin sattui tallentumaan videolle. Nyt olemmekin olleet mokkulan varassa muutaman päivän.
Ensiviikolla alkaa tallin pohjien kaivaminen. Saapa nähdä miten se onnistuu, routa on varmasti vielä melko syvällä.
